HISTORIIKKI

Pikku-Piehingistä Puolimatkaan

Salon pitäjää pidetään Pohjois-Pohjanmaan vanhimpana ja laajimpana alueena. Historian saatossa se on jakautunut laajalti jääden lopulta vakaasti omille alkusijoilleen Pohjanlahden rannikon tuntumaan omaksi seurakunnakseen. Saloisten kunta ja Raahen kaupunki yhdistettiin ennakkoluulottomasti - paljolti Rautaruukin terästehtaan sijoittumisen vuoksi Saloisiin - vuonna 1973. Nykyisin ent. Saloisten kunnan (Piehinki, Saloisten kirkonkylä, Savi- eli Savolahti ja Palo) alueella asuun n.5260 asukasta

Historiankirjat määrittelevät Saloisten pitäjän rantakylät tulleen asutuiksi jo keskiajalla. Taloluku oli Piehingissä seitsemän savua saavuttaen kymmenen talon määrän vuoteen 1570. Tuolloin Arkkukari-Haapajoki alueen taloista mainitaan Haapajoen, Puustin (Sippala) sekä Siniluodon taloudet. Nykyisen Haapajoki-Arkkukari kyläyhdistyksen toiminta-alue koostuu 250 taloudesta. Liekö moninaisen historian loistokkuus vai luonnonkaunis ympäristö mitkä houkuttelevat uusia ja uusia asukkaita kylillemme tekemään omaa historiaansa. Yhä kaipaamme kylillemme: vahvoja persoonia, jotka toivat elämään väriä. Sellaiset kuin Karin Janne, Anttilan Eera ja Tiliherra ( Akusti Siniluoto) uskalsivat elää tavallaan!

Saloisten ja Piehingin kylien rajanveto on häilyvä riippuen määrittelevästä tahosta. Esim. jakokuntien rajat, kantatilojen rajat sekä kaavoitukselliset rajaukset poikkeavat suurestikin toisistaan. Kantatilojen numerot 4,6,7, ja 9 esiintyvät tarkasteltavalla alueella tiheimmin, ja samalla osoittavat päätiloista erkaantuneet lukuisat asumukset ja manttaalit historian juoksussa.

Muistanpa maanviljelijä Erkki Anttilan olleen varsin tarkka asuinalueensa määrittelyssä. Kaupungissa käydessään Erkki oli tavannut tuttavansa, joka oli tiedustellut: "Mitäs sinne Piehinkiin kuuluu?" Erkki kertoi vastanneensa, ettei tiedä mitä Piehinkiin kuului tarkentaen asuinpaikakseen Siniluodon, jo kertoi sitten auliisti Siniluodon kuulumiset. Ja onhan toki välimatka Siniluodosta Piehingin kylälle n 7 km! Mainittakoon että Haapajoen kylää kutsuttiin yleensä Pikku-Piehingiksi.

Selvyyden vuoksi lienee syytä tarkemmin rajat kyläyhdistyksemme toiminta-alue ja samalla siihen kuuluvat kylät. Pohjoisessa rajana on Järvelänjärvi, idässä Ketunperän paikallistie raviradan ympäristö mukaan lukien, etelässä Raution taloudet sekä lännessä Pohjanlahti. Kylistä Arkkukari, Haapajoki, Leinoperä, Puolimatka ja Siniluoto kuuluvat tarkastelemaani alueeseen.

Leipä se on ensimmäinen

Talonpojan asema ja tehtävä on säilynyt kylällämme vakaana ja arvostettuna. Maanviljelys on tuonut elannon ja työn useaan perheeseen. Ruoan hankkiminen oli luonnollisesti tehtävä, joka määritteli varhaisimman asutuksen ihmistenkin elämänrytmiä omalla kylällämme. Rannikkoseudulle luonnollinen kalastus metsästyksen ja viljelyn ohella toivat kaivatun lisän ruokapöytiin. Oman tarpeen lisäksi kalasteltiin laajemmaltikin. Nimetty rysänpaikka oli esim. Vasanojan Hanneksella Lohikarin nokalla ja Jauhiaisen hylkeenpyytäjiä keväisillä jäillä traanin ja hylkeennahkojen toivossa.

Kasken polton avulla päästiin kiinni alkeelliseen maanviljelyyn, minkä rinnalle ilmestyi hiljalleen karjanhoito voin tullessa halutuksi kauppatavaraksi. Otollinen satama- ja samalla markkinapaikka oli silloinen Salon satama, josta käytiin Raahen kauppaporvarien välityksellä vilkasta vientikauppaa. Myöhemmin maatalouselinkeinojenkin kehittyessä päästiin käsiksi puutavaran sahaukseen, tervanpolttoon ja laivanrakennukseen.

Sodat ja katovuodet kuluttivat kyläkulmien asukkaita, mutta sinnikkyydellä ja ahkeruudella elämää vietiin eteenpäin. Jo tuolloin kustannusten tehokkuutta jouduttiin arvioimaan tarkasti, ja se koituikin kyläkuntamme onneksi. uuden syväväylän uutta satamaa varten löysi Janne Siniluoto, jonka tehtävää reimaroinnissa jatkoi Akusti Siniluoto. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä aloitettiin kaivos- ja paperipuiden vienti Siniluodon satamasta ulkomaille. Eduksi olivat lyhyet kuljetusmatkat Piehingin, Pyhäjoen ka Kalajoenkin sydänmaametsistä. Ensimmäisen kuorma-auton raskaan tavaran kuljetuksia varten hankki Erkki Sippala v.1930. 1940-luvulla vienti oli vilkkaimmillaan, mutta hiipui päättyen viimeiseen lastaukseen v.1952.

Näköalapaikalla merielämää seuranneen voidaan pitää Aino Siniluotoa, joka toimi merimiesten muonittajana vuosikaudet Lohivalkaman kämpässä. Kerrotaan mm. erään merimiehen heittäneen Ainon pitämän tilikirjan meren aaltoihin Ainon tivatessa maksua saatavilleen. Näin jouduttiin kirjaaminen aloittamaan alusta ja saatavat upposivat aaltojen helmoihin.

Huolenpitoa vanhasta varsaan

Vilkkaan merielämän lisäksi laivaliikenne toi merimiesten mukana tuulahduksia kaukomailta asti. mikä oli omiaan pitämään kyläläisiä etuoikeutetussa asemassa moneen muihin kylään verrattuna. Vieraat kielet olivat arkipäivää. Sivistys nousi ansiotulojen myötä. Satamassa käyvien ulkopaikkakuntalaisten ja joskus jopa ulkomaalaisten lisäksi hengellisen annin ohella uutisia välittivät saarnamiehet. Raahen markkinoilla asioivia puhujia kutsuttiin Haapajoellekin v. 1913 perustettuun Rauhanyhdistyksen toimitaloon seuranpitoon. Kaikkien kyläläisten suosimia seuroja pidettiin toki totutun tavan mukaan kylän taloissakin. Ahtaan talon tilalle rakennettiin uusi toimitalo Uutelantien varteen v.1981

Monella kyläkulmalla ei ollut koulun lisäksi muita julkisia rakennuksia, mutta Arkkukariin haluttiin perustaa, tarpeen vaatiessa, vanhainkoti joka kulkee vieläkin kunnalliskodin nimellä alueen asukkaiden puheissa. Herrastuomari Hannilalta vapautui sopiva kiinteistö, jonka yhteydessä lunastettiin myös alakoulun nimellä kulkeva rakennus, joka palveli myöhempinä vuosina 1-2 luokkien oppiaita mm. pidetyn opettaja Irja Moilasen hoivissa.

Kunnalliskodin Betty Peltomaa sai johtajattaren nimikkeellä hoitoonsa v. 1920. Puutteellisiksi tiloiltaan havaittu talo sai vuosien mittaan uutta ilmettä ja varustusta palvellen lähialueen vanhuksia sekä kotina että palvelupisteenä. Ajan vaatimukset täyttävä uusi vanhainkoti pystytettiin entisen pihapiiriin v.1990.

Moni meistä kyläläisistä on nähnyt päivänvalon syntyen kotonaan. Terveyden huollon kehittyessä äitien, vauvojen ja lasten huolenpidon kasvaessa tarvittiin kylällemme terveystalo, joka seisoo omalla paikallaan edelleen. Saloisten kirkonkylän ja Arkkukarin neuvolan sijoituskisassa veti Arkkukari pitemmän korren. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta alkoi terveystalolla v. 1950. Ensimmäinen kiinteän toimipisteen kätilö -terveydenhoitaja oli Maarit Krook. Nykyisin terveystalo on muuntautunut vuokra-asunto käyttöön ja kouluterveydenhoitaja sekä vanhankoti huolehtivat perusterveydenhuoltopalveluista kylällä.

Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki, joka aiheutti koulurakentamisaallon Haapajoen piiriksi nimetty alue oli ilman omaa koulua, ja siksi v.1922 aloitti toimintansa alakansakoulu vanhan koulun tiloissa. Nykyisen valtatie 8:n suojassa sijaitsee vieläkin koulupiiriämme kauan palvellut "yläkouluksi" kutsuttu koulurakennus, jossa vuokralaiset asuttavat entisen koulun opettaja Vieno Keikkasen perheen asuntoa. Toinen, monia muistoja herättävä opettaja persoonallisuus oli Paavo Kaiponen, jonka erinomainen soittotaito kaikui läheiselle valtatielle saakka.

Asukkaiden lisääntyessä alueelle tarvittiin ajan tarpeita vastaava koulurakennus, jonka sijaintipaikaksi löydettiin Törmälän kangas. Koulu on mitoitettu n. 100 oppilaalle, ja lapsiperheiden asuttaessa yhä enemmän kyliämme, on koulun jatkuvuus taattu. Ensimmäiset oppilaat pääsivät uuteen kouluun v. 1970, minkä jälkeen on toteutettu vielä uuden voimistelusalin käsittävä laajennus v.1994.

Muuta mainihtemisen arvoista


Talkooväkeä Saloisten kotiseutumuseolta

Palveluiden hankkiminen omalle kylällemme on ollut kautta vuosisatojen ominainen piirre Haapajoki-Arkkukari alueen asukkaille. Talkootyöllä on ollut merkittävä vaikutus hankkeiden onnistumisessa. Esim. Sähköjen saaminen kylällemme ei olisi onnistunut ilman yhteisponnistusta. Ensimmäiset valot sytyteltiin vuosien 1947-1949 välillä. Jännitteen ollessa heikko kovan kulutuksen esim. puinnin aikoihin, oli Arkkukarissa vietettävä ruokataukoa, kun Siniluodossa käytettiin puimakonetta ja päinvastoin.

Tiestön hoito ja kunnostus vaativat alinomaa talkootyötä ja urakointia kylän miesväeltä. Valtio tuli mukaan kaikkien ihmetykseksi Siniluodon tien tekemiseen . Ehkä paineita lisäsi silloisen Presidentti Kekkosen ensimmäinen visiitti Siniluodon niemellä Rautaruukin lähialueita katsastamaan. Valtio aurasi ensimmäisen kerran em. tien v.1960. Vesijohtojen päälinjat vedettiin vuosina ----------, minkä jälkeen talojohtojen yleistyessä talojen naisväeltä päättyi raskas ja kylmä pyykkien huuhtelu meren rannassa.

Kauppapalveluita ovat tarjonneet Paunan Jennin Haapajoen kauppa, Ent. Seutun kauppa sekä Lea ja Pauli Karjalaisen sekatavaraliike. Kaupassakäynnissä oli suuri tapahtuma ostoslappuineen ja postin odottamiseineen. Em. liikkeet ovat antaneet tilaa nykyiselle Piehingin kyläkaupalle, jossa ilahduttavan monen asioivat kaupunkiasioinnin lisäksi.

Postipalvelut hoituivat Seutun kaupan myymälähoitajan toimiessa postien lajittelijana ja vastaanottajana. Eri kylien taloilla oli postinjakovuorot määrättyinä viikonpäivinä. Tietyt talot palkitsivat jakajansa kahveilla tai muulla suuhun pantavalla. Samalla vaihtuivat kylän kuulumiset. Postin palvelut siirtyivät kirkolle v.1974.

Historian juuria sekä ihmisten ja koko kylän menneisyyttä ylläpitävä vuosien kehto. Saloisten kotiseutumuseo on toiminut opettavana ja muistoja herättävänä miljöönä sekä kulttuuriperinteiden vaalijana vuonna 1956 tehdyn päätöksen perusteella. Jokakesäiset museojuhlat järjestetään kesä-heinäkuun vaihteessa museoalueella.

Nähtävyyksiä edustaa myös nk. Mutalan herraskartano, joka on entisöity Rautaruukki Oyj:n vieraskäyttöä varten antaen erinomaisen kuvan entisajan rakennusperinteestä.

Kaupungissa asuville "viherpeukaloille" perustettiin oma mökkialue Santikinmäen meren puolelle. Siirtolapuutarha-alue on houkutellut suojiinsa kymmenkunta mökkiläistä , jotka viettävät vapaa-aikaansa mielellään luonnon helmassa.

Vielä lyhyen mutta ansiokkaan historia omaava, tervetullut ja uusia tuulia tuova Särkän perennataimisto on toiminut puutarhuri Jari Särkän "hoteissa" vuodesta Järvelänjärven sylissä.

Paikkakunnalle tyypillisen teräsrakentamisen versoja on kasvattanut Kärenahon perheyritys, jonka suhteellinen merkitys työllistäjänä ja kylän PR-tekijänä on huomattava.


Talkoovoimin rakennetut linja-autokatokset

Kuten yllä olevasta historian kulusta voimme todeta, on tällä kylällä asunut kautta aikojen aikaansaavaa ja toimeliasta väkeä. Todettava on myös se, että aikaansa edellä on eletty monessakin suhteessa. Valistuksen ja sivistyksen ikkunat on pidetty maalaisympäristössä aina auki. Vastaan on otettu vain tarpeelliset ja hyödylliset asiat. Yhteistyötä on tehty naapurikylien ja Raahen kaupungin kanssa - ei natisemalla, vaan rakentaen yhteistä hyvää.

Monet vaikuttajanimet olisi syytä mainita erikseenkin, mutta elleivät kaikki kyläläiset sitoudu erilaisiin hankkeisiin, ei hyvää lopputulosta voi syntyä. Siksi onkin syytä lausua historian siipien havinan myötä kiitokset kaikille kylämme kehittäjille sekä jälkeenjääneille sukupolville. Tuleville sukupolville jätämme velvoittavat sanat: säästäkää mitä säästettävissä on.

Inkeri Kerola

 

 

 

Historiikki

Kotiseutumuseo

Vanhainkoti

Koulu ja esikoulu

Siniluodon kioski

Kyläpirtti

Siirtolapuutarha

Tontit

Yritykset

Kartta